Astrologia ei ole tiedettä.
Niin sanotaan.
Astrologia näyttää välttelevän tieteellistä vahvistusta. Saturnuksella, Merkuriuksella tai Venuksella ei ole mitattavaa vaikutusta maapallolla. Astrologisten tapahtumien ja todellisten tapahtumien välisillä yhteyksillä ei myöskään ole tilastollisesti riittävää merkitsevyyttä.
Kun perehtyy syntymäkartan laatimiseen, saa nopeasti toisenlaisen vaikutelman. Siinä määritetään planeettojen, taivaankappaleiden ja tähtitieteellisten pisteiden tarkat sijainnit tiettyinä ajankohtina. Tarkat kulmat ja huonejärjestelmät lasketaan määrättyjen menetelmien mukaisesti.
Ja lopulta saadaan väite, joka on niin epämääräinen, että – tieteen mukaan – kuka tahansa voisi samaistua siihen.
Sitten ilmestyi Gunter Sachsin kirja, jossa hän yritti esittää tilastollisia todisteita, jotka eivät kestäneet tieteellistä tarkastelua.
Minun silmissäni astrologia ei tosiaan ole tiedettä. Siinä on jotakin syvästi laadullista. Jotakin, joka liittyy paljon enemmän merkitykseen. Merkitykseen, jonka jokainen ihminen itse siinä näkee. Aivan kuten mikä tahansa tarotkortti voi milloin tahansa ja kenelle tahansa tarjota juuri kyseiseen hetkeen ja kyseiselle ihmiselle sopivan merkityksen. Merkitystä ei voi mitata. Sen määrittää ihminen: hänen elämäkertansa, kokemuksensa ja psykologinen taipumuksensa.
Mallit, joiden keskellä kasvamme, muovaavat meitä koko elämämme ajan. Stressaavat tai elävät mallit. Suhde isään tai äitiin. Vanhempiemme kautta kokemamme parisuhdemallit. Etsimme tuttua. Siellä tunnemme olomme turvalliseksi. Siksi kumppanin, jonka kanssa pysymme pitkään, ei välttämättä tarvitse vastata aurinkomerkkien astrologista harmoniaoppia. Syntymäkarttaan löytyy silti usein yhteyksiä. Joskus ne ovat hyvin ilmeisiä. Joskus niiden tunnistaminen vie aikaa.
Astrologian käyttäminen kaikkien ilmiöiden ainoana mahdollisena selityksenä olisi yhtä tuhoisaa kuin jättää huomiotta fyysiset tekijät, sairaudet, liikkuminen tai ruokailutottumukset, joilla on psykologisia vaikutuksia. Se tarjoaa kuitenkin yhden lisänäkökulman.
Ja jokainen tuntemani ihminen voi esittää jonkinlaisen henkilökohtaisen tilaston, jossa tietyt horoskooppimerkit kasaantuvat minulle riittävällä merkitsevyydellä.
Siksi huomioni ei myöskään kohdistu astrologiseen tekniikkaan. Vaikka laskelmani ovat tarkkoja ja perustuvat NASAn tietoihin sekä muihin taulukoihin. Myös Placidus-järjestelmän mukaiset huonelaskelmani tehdään asianmukaisilla matemaattisilla algoritmeilla. En kuitenkaan (vielä) tarjoa huonejärjestelmän valintaa, kaikkia kulma-aspekteja enkä joitakin muita asioita, joita ammattiastrologi todennäköisesti kaipaisi.
Tällä hetkellä kuuntelen paljon Sugababesia. Yhtyettä, jonka ydinmiehitykseen kuuluu Vaaka ja Kaksosia. John Lennon (Vaaka) ja Paul McCartney (Kaksoset) – mikä upea kaksikko. Paulin rakas Linda (Vaaka). Genesis, jossa pyöri niin monta Vesimiestä. The Rolling Stones, jonka eturivissä ovat vahva Jousimies ja vahva Leijona.
Tällaisia kiinnostavia ilmiöitä on paljon. Myös elokuvissa. Joissakin erinomaisesti toimineissa elokuvissa näkyy hämmästyttäviä „yhteensopivuuksia“ ohjaajan ja pääosan esittäjien välillä.
Julkisuuden henkilöt tarjoavat ylipäätään erinomaisen kentän tällaisille tarkasteluille. Heissä ei välttämättä aina näy edellä kuvattuja astrologian oppikirjan mukaisia „yhteensopivuuksia“, joita Gunter Sachs yritti todistaa.
Pikemminkin näkyy, että useimmat ihmiset liikkuvat usein tiettyjen kaavojen sisällä. Se liittyy lopulta heidän psykologiaansa ja elämäkertaansa: tietyt horoskooppimerkit ilmaantuvat yhä uudelleen tai näyttelevät erityistä osaa heidän elämässään.
