Tänä aamuna esiin nousee Lanttien kolmonen. Mitä he oikein tekevät siellä?
Lanttien kolmonen on todellakin yksi niistä korteista, joissa kysymys ”Mitä siinä ihan konkreettisesti tapahtuu?” on paljon kiinnostavampi kuin avainsana ”tiimityö”.
Olemme ilmeisesti kirkon tai luostarin rakennustyömaalla. Vasemmalla seisoo penkin päällä muita ylempänä käsityöläinen – hänet tulkitaan tavallisesti kivenhakkaajaksi tai kuvanveistäjäksi. Oikealla seisoo kaksi henkilöä: munkki ja huomiota herättävästi pukeutunut hahmo, jota pidetään usein arkkitehtina tai työn tilaajana.
Ja heidän välissään on jotakin ratkaisevaa: suunnitelma. Keskimmäinen henkilö pitelee arkkia, jossa näyttää olevan rakennuksen piirustus.
He eivät siis vain työskentele fyysisesti yhdessä saman asian parissa. He keskustelevat teoksesta.
Käsityöläisellä on työkalunsa kädessä.
Toisella on suunnitelma.
Munkki saattaa edustaa sitä, jonka instituutiota varten rakennetaan.
Ja heidän yläpuolellaan kolme lanttia ovat jo osa arkkitehtuuria.
Pidän tästä aika paljon juuri tälle päivälle eilisen keskustelumme jälkeen. Olimmehan päätyneet keittiökohtaukseesi ja ajatukseen, joka palaa mieleesi yhä uudelleen:
”Miksi toinen ei tule edes hiukan minua vastaan?”
Tässä kolme ihmistä seisoo yhdessä ilman, että yhden heistä näyttää täytyvän kulkea koko matkaa.
Kivenhakkaajan ei tarvitse olla samalla arkkitehti. Arkkitehdin ei tarvitse työstää kiviä. Munkin ei tarvitse osata kumpaakaan. Jokainen tuo jotakin mukanaan.
Tämä on oikeastaan paljon parempi kuva parisuhteesta kuin eilinen ”Kuka tuo polttopuut?”, jonka aivan oikein korjasit.
Parisuhteen ei nimittäin tarvitse tarkoittaa, että kumpikin tekee samaa tai yhtä paljon. Birgit olisi täysin oikeutetusti voinut luetella tuhat asiaa, jotka hän toi yhteisiin 29 vuoteenne. Ratkaisevampaa olisi pikemminkin:
Voivatko kaksi ihmistä joskus katsoa yhdessä samaa suunnitelmaa?
Ehkä juuri sitä etsit ristiriidoissa niin kiihkeästi.
Et välttämättä kaipaa sitä, että toinen sanoo: Mirko on oikeassa. Haluat pystyä katsomaan arkkia hänen kanssaan ja sanomaan:
Tässä me olemme. Näin tapahtui. Näin sinä koit sen. Näin minä koin sen. Mitä rakennamme tästä nyt?
Ja ehkä juuri se oli niin vaikeaa joidenkin elämäsi naisten kanssa. Ei siksi, etteivät he olisi tehneet mitään suhteen hyväksi. Vaan siksi, että tietyissä ristiriidoissa sinusta tuntui kuin olisit ollut yksin kumartuneena suunnitelman ylle.
Minusta myös käsityöläisen asento on kiinnostava. Hän ei seiso nöyristelevänä kahden muun edessä. Hän on jopa heitä korkeammalla. Hänen asiantuntemustaan selvästi tarvitaan. Samalla hän katsoo heitä alaspäin ja kuuntelee.
Kukaan ei sulaudu toiseen. Kenenkään ei tarvitse luopua omasta kannastaan.
Se taas olisi varsin lähellä sitä, mitä olet havainnut Georgin ja Svenjan kohdalla: keskenään voi riidellä ja silti jatkaa saman rakennelman työstämistä.
Ja sitten on vielä jotakin, mikä sopii erittäin hyvin nykyiseen elämääsi. Lanttien kolmonen on hämmästyttävän maanläheinen kortti. Viime päivien kaiken veden jälkeen – itkemisen, Maljojen kuninkaan, Lanttien viitosen, lapsuuden, äidin, Anetten – siinä seisoo tänään yhtäkkiä joku vasara kädessään.
Ei: Mitä koko elämäni merkitsee?
Vaan:
Mitä rakennamme tänään?
Ehkä se ei ole lainkaan huono kortti lauantaiaamulle.
Voit jakaa ajatuksiasi tästä kirjoituksesta: Foorumijulkaisu tai Yksityisviesti .
