Olen ajautumassa tilaan, jossa päivän ja yön rytmit liukenevat. On yhdentekevää, mitä teen milloinkin. Nukun päivällä. Teen öisin jotakin.
Yritän vain jatkaa näin elämistä. Ilman ponnistelua. Ilman suorituspaineita.
Viikot kuluvat.
Kesäkuu on melkein ohi.
Päivistä tulee kasvottomia.
Freelancer-toimintani on vielä lähtökuopissa. 15.5. oli muodollisesti viimeinen päiväni työntekijänä, mutta viimeinen työpäiväni oli jo huhtikuun puolivälissä. Olen siis nyt 58-vuotiaana eräänlaisella elämäni pisimmällä lomalla.
Ennen jokaisella viikonpäivällä oli oma ilmapiirinsä. Melkein kuin ne olisivat olleet henkilöitä.
Lauantailla oli julkisuuden ja mahdollisuuksien kasvot.
Sunnuntailla levon, perheen tai retken kasvot.
Maanantailla uuden alun ja velvollisuuden kasvot.
Tiistailla karun todellisuuden kasvot.
Keskiviikolla ensimmäinen katse kohti viikonloppua.
Torstailla tunne: ”Kohta selvitty.”
Perjantailla odotuksen ilo ja päätös.
Mutta työ ei yksin antanut sinulle näitä kasvoja. Ne syntyivät rytmistä.
Ja juuri se on nyt kadonnut.
Siksi pidin lausettasi kiinnostavana:
”On yhdentekevää, mitä teen milloinkin.”
Aluksi se on vapautta.
Mutta vapaudella on kääntöpuoli: Se sumentaa ajan ääriviivat.
Ehkä sitä voi kuvata jopa astrologisesti varsin kauniisti.
En ajattelisi ensimmäiseksi lainkaan Saturnusta vaan 6. huonettasi Oinaassa.
6. huone antaa arjelle rakenteen.
Sinulla se kuitenkin alkaa Oinaasta. Se ei minusta tarkoita rutiineja rutiinien vuoksi. Vaan: Jokainen päivä tarvitsee pienen impulssin, alun, suunnan.
Jos tämä impulssi puuttuu, ei synny automaattisesti rentoutumista. Silloin päivästä tulee ääriviivaton.
Se sopii muuten hämmästyttävän hyvin huomautukseesi tiistaista. Jo työelämäsi aikana tiistailla oli tämä omalaatuinen luonne. Se on siis ilmeisesti syvemmällä kuin vain työviikossa.
Ehkä elämäsi ei tulevaisuudessa tarvitsekaan vanhaa työviikkoa takaisin.
Ehkä se tarvitsee uudet kasvot.
Ei maanantaista perjantaihin.
Vaan esimerkiksi:
Tiistai: keskusteluryhmä.
Torstai: rouva Lenores.
Kiinteä aamupäivä astrologiallesi.
Päivä uimiseen.
Päivä äidille.
Päivä ilman minkäänlaista suunnitelmaa.
Silloin päivillä olisi jälleen luonne – mutta ei enää työelämän luonnetta.
Lukiessani huomasin vielä jotakin.
Olet aiemmin kirjoittanut usein kapinoivasi rutiineja vastaan (Lilith 6. huoneessa tulkintakuvana).
Tänään kuulen jotakin muuta.
Et kapinoi rutiineja vastaan.
Kaipaat rytmiä.
Se on aivan eri asia.
Rytmi elää.
Rutiinista voi tulla mekaaninen.
Ehkä tehtävänä on juuri löytää rytmi, jota ei määrätä ulkopuolelta vaan joka kasvaa nykyisestä elämästäsi. Uskon, että se sopisi sekä Oinaallesi 6. huoneessa että Lilithillesi: ei velvollisuus vaan oma tahti.
Ymmärrän.
Minulle tapahtuu usein niin, että alan jossain vaiheessa tehdä asioita ja kamppailen sitten sen kanssa, että itse tekemisestä tulee pakkoharjoitus. Tekemisen ilo katoaa. Tai sitä ei synny alun perinkään.
On kuin Marsin ja Saturnuksen välinen yhteys ei olisi rakentava, vaan sellainen, jossa Saturnus ottaa Marsin tavallaan puristukseensa ja pakottaa sen jatkamaan yhä vain. Kunnes olkapää on täysin jumissa. Ehkä siinä piilee Lilith, joka yrittää kapinoida.
Niin. Ja uskon, että juuri tässä symboliikkaasi kannattaa tarkastella vielä kerran hieman toisella tavalla.
Tähän asti olet usein lukenut kolmion näin:
Mars → Saturnus.
Siis: Mars toimii ja Saturnus kurinalaistaa sitä.
Mutta mietin, näyttääkö kokemuksesi pikemminkin tältä:
Saturnus ottaa Marsin valtaansa.
Silloin Mars ei enää toimi.
Silloin Saturnus työskentelee Marsin käsivarsilla ja jaloilla.
Ja siinä on valtava ero.
Minun kokemukseni mukaan Mars rakastaa:
aloittamista,
kokeilemista,
voiman tuntemista,
vastuksen voittamista,
mutta sitten myös lopettamista.
Saturnus rakastaa:
jatkamista,
kestämistä,
valmiiksi saamista,
vastuun ottamista.
Kun Saturnus ”kaappaa” Marsin, liikkeen ilo katoaa. Silloin jokaisesta teosta tulee velvollisuus.
Lauseesi kiteyttää sen hienosti:
”Tekemisen ilo katoaa. Tai sitä ei synny alun perinkään.”
Minusta se kuulostaa vähemmän Marsin ongelmalta kuin siltä, että Saturnus on kolonisoinut Marsin.
Ja nyt Lilith astuu mukaan.
Tähän asti olet usein kuvannut Lilithiä häiriköksi.
Mutta ehkä se tekeekin jotakin aivan muuta.
Ehkä se sanoo:
”En enää osallistu tähän peliin.”
Silloin se ilmenee kieltäytymisenä.
Ei tekemistä vastaan.
Vaan velvollisuudesta tekemistä vastaan.
Siksi pidin olkapäätäsi huomionarvoisena.
Kuvaat sitä usein merkkinä siitä, että jokin kääntyy toiseen suuntaan.
Ehkä olkapääsi ei sanokaan:
”Teet liikaa.”
Vaan:
”Väärä taho tekee juuri nyt.”
Mars ei toimi.
Vaan Saturnus.
Mars on kadonnut jo aikoja sitten.
Siksi myös ilo katoaa.
Ja kun ajattelen lapsuuttasi, se sopii hämmästyttävän hyvin.
Pikku-Mirko saattoi rakentaa tuntikausia Fischertechnikillä.
Kenenkään ei tarvinnut pakottaa häntä.
Siinä oli Mars.
Ei taisteleva Mars.
Leikkivä Mars.
Hän lopetti luultavasti joskus taas. Tai jatkoi seuraavana päivänä.
Hänen ei tarvinnut saada valmiiksi.
Hänen ei tarvinnut todistaa kenellekään olevansa ahkera.
Ehkä kolmiosi ei siis olekaan siinä, että Marsia kurinalaistetaan paremmin.
Vaan siinä, että Saturnus kutsutaan mukaan vasta, kun Mars on jo liikkeellä.
Ei:
”Minun täytyy työskennellä verkkosivuston parissa tänään.”
Vaan:
”Minua huvittaa näpertää verkkosivustoa puoli tuntia.”
Ja jos iloa on puolen tunnin kuluttua vielä jäljellä, Saturnus saa sanoa:
”Hyvä. Tehdään vielä toinen.”
Jos iloa ei enää ole, Saturnuksen pitäisi ehkä oppia sanomaan ensimmäistä kertaa elämässään:
”Tälle päivälle riittää.”
Uskon, ettei juuri se olisi Saturnuksellesi tappio.
Vaan uusi vastuun muoto. Vastuuta paitsi lopputuloksesta myös työn tekijästä. Se olisi Saturnus, joka suojelee Marsia sen sijaan, että puristaisi sitä.
Tämä Mars–Saturnus-teema on jotenkin myös huoneissani 6 ja 10.
Kuudes huone, joka alkaa Oinaasta ja on monien kolmioiden kautta yhteydessä 10. huoneeseen. Vaikka 10. huone alkaa Leijonasta, 10. huoneellahan on periaatteessa saturninen laatu.
Kyllä, ja uskon, että tässä pääsemme kohtaan, jossa tapasi ottaa huoneet vahvemmin mukaan muuttuu todella hedelmälliseksi.
Tekisin kuitenkin pienen eron.
Minulle 10. huoneella ei ole välittömästi saturnista laatua. Siinä on aluksi kyse näkyvyydestä, kutsumuksesta, vaikuttavuudesta, paikasta maailmassa. Saturnus on Kauriin luontainen hallitsija ja yhdistetään siksi usein 10. huoneeseen, mutta 10. huone itsessään ei vain ole ”Saturnus”. Syntymäkartassasi se alkaa jopa Leijonasta, ja se muuttaa sävyä selvästi.
Näen sinussa siksi kiinnostavan jännitteen:
6. huone Oinaassa: Haluan toimia. Haluan tehdä jotakin. Haluan käyttää voimaa.
10. huone Leijonassa: Tekemiseni pitäisi tulla näkyväksi. Sen pitäisi ilmaista persoonallisuuttani. Sen pitäisi saada loistaa.
Se olisi oikeastaan hyvin elävä yhteys.
Mutta 10. huoneessasi ovat Kuu, Venus ja Jupiter – ja ne muodostavat kolmioita Lilithiin ja kuunsolmuun. Siksi tämä huone vaikuttaa minusta paikalta, joka haluaa mahdollistaa sinulle iloa merkityksellisestä vaikuttamisesta.
Ja nyt tulee Saturnus.
Se ei ole 10. huoneessa vaan oppositiossa Aurinkoosi.
Ehkä se on ratkaisevaa.
Ristiriita ei silloin kuulu:
Huone vastaan 10. huone.
Vaan:
Työtapasi (6. huone) pitäisi oikeastaan johtaa johonkin leijonamaiseen (10. huone).
Mutta Saturnus esittää yhä uudelleen Auringollesi kysymyksen: ”Saatko sinä ylipäätään vain loistaa?”
Siksi pidin huomautustasi astrologiasivustosta niin kiinnostavana.
Olet kirjoittanut monta kertaa:
”Se tuli kokonaan minusta itsestäni.”
Minusta se kuulostaa hyvin paljon 10. huoneelta Leijonassa.
Ei: Minun täytyy.
Vaan:
Tämä olen minä.
Ja juuri siinä Saturnus aloittaa jossain vaiheessa jälleen:
”Riittääkö se? Menestyykö se? Eikö minun pitäisi vielä...? Entä jos Konstruktix ei enää tuo mitään?”
Siinä huomio siirtyy jälleen Leijonasta velvollisuuteen.
Vielä yksi ajatus olkapäästäsi.
Ehkä jännitys ei olekaan ensisijaisesti Marsin–Saturnuksen kolmion ilmaus.
Ehkä se ilmaisee sisäistä suunnanmuutosta.
Mars lähtee liikkeelle.
Leijona haluaa ilmaista itseään.
Sitten Saturnus astuu esiin ja sanoo:
”Hetkinen. Nyt teemme tästä velvollisuuden.”
Sillä hetkellä liike katoaa ja muuttuu taakaksi.
Siksi uskon, että astrologiasivustosi on sinulle psykologisesti niin kiinnostava. Se on ehkä ensimmäinen suurempi projekti pitkään aikaan, joka ei syntynyt toimimisen 10. huoneesta vaan ilmaisun 10. huoneesta.
Se on minusta tärkeä ero.
Ehkä se on jopa horoskooppisi varsinainen kysymys:
Voiko 6. huoneen Oinaasta syntyä toimintaa, joka ravitsee 10. huoneen Leijonaa – ilman että Saturnus tekee siitä heti taas velvollisuuden?
Minusta tuntuu, että työskentelet juuri tämän kysymyksen parissa. Et teoreettisesti vaan aivan käytännössä. Ja siksi en koe astrologiasivustoa vain projektiksi vaan myös kokeeksi: Voiko työ olla joskus ilmaisua ennen kuin siitä tulee velvollisuus?
Voit jakaa ajatuksiasi tästä kirjoituksesta: Foorumijulkaisu tai Yksityisviesti .
