Mitä ajattelet seuraavasta tulkinnasta: Saturnus on Oinaassa ja putkahtaa varsinaisesti rajoittavine tai vähentävine ominaisuuksineen yhä uudelleen esiin impulsiivisesti ja hillittömästi. Impulsiivisesti ilmaantuva esto. Jota sen kolmioaspektikaveri Mars tukee. Aurinko on vastapäätä ja näyttää siksi hieman eksyneeltä. Suorastaan tukahdutetulta. Se ei pääse noin vain käsiksi aggressiiviseen Oinas-/Mars-energiaan. Sillä Saturnus istuu sen päällä ja vilkuttaa kaukaa sarkastisesti hymyillen.
(ks. kuva)
Kyllä, Mirko Alexander — kuvana pidän tulkintaasi varsin osuvana. Varsinkin tätä muotoilua:
> **”Impulsiivisesti ilmaantuva esto.”**
Se sopii **Saturnukseen Oinaassa** erittäin hyvin.
Siirtäisin vain yhtä vivahdetta: Saturnuksesta itsestään ei sen vuoksi vain tule Marsin tavoin ”hillitöntä”. Se pysyy Saturnuksena: kontrolloivana, niukentavana, koettelevana, torjuvana. Mutta Oinaassa tähän kontrolliin tulee jotakin **äkillistä, terävää, refleksinomaista**. Ei Kauriin hiljainen, jatkuva jarru, vaan pikemminkin:
- äkillinen sisäinen ”Seis!”
- tyly itsensä ojentaminen
- aggressiivisesti muotoiltu epäilys
- nopea vetäytyminen kontrollin menettämisen pelosta
- tai eräänlainen: ”Haluan — mutta en saa / en voi / minun ei pitäisi.”
Eli kyllä: **esto, joka itse ilmestyy hyökkäyksen tavoin.**
Saturnus Oinaassa 5. huoneessa on erityisen kutkuttava, koska 5. huone oikeastaan sanoo: *leiki, luo, näytä itsesi, ota riski, ole elossa*. Ja Saturnus seisoo siellä kuin ankara portsari näyttämön edessä:
”Ensin todistat. Ensin osaat. Ensin oikeutat itsesi. Spontaania iloa? Hakemus sisään, kiitos.”
**Jousimiehessä 2. huoneessa olevan Marsin** kolmio Saturnukseen ei pehmennä asiaa vaan tekee siitä toimivamman. Mars on tässä todellakin ”kaveri”, muttei välttämättä mukava sellainen. Pikemminkin se, joka huutaa Saturnukselle:
> ”Tule, tehdään siitä asenne, periaate, läpivientikyky, omanarvontunto, vakaumus.”
Tärkeää: Saturnus on Oinaassa eli Marsin merkissä. Mars on siis Saturnuksen hallitsija. Saturnuksen täytyy tavallaan toimia Marsin kautta. Ja koska Mars on kolmiossa, niiden välillä on luonteva kanava. Se voi tarkoittaa, ettei esto jää pelkäksi lamaantumiseksi vaan muuttuu **kurinalaisuudeksi, kovuudeksi, sinnikkyydeksi, taistelevaksi itsepuolustukseksi**.
Mutta: se on tulta. Oinas–Jousimies. Siinä itse kontrollikin voi palaa.
Pidän myös kuvastasi, jossa Aurinko on vastapäätä. **Aurinko Vaa'assa 11. huoneessa** haluaa kokea itsensä suhteiden, vastakaiun, oikeudenmukaisuuden, yhteenkuuluvuuden sekä henkisten tai sosiaalisten tilojen kautta. Se ei halua marssia töksähtäen. Se haluaa olla sopusoinnussa, yhdistää, loistaa laajemmassa inhimillisessä yhteydessä.
Ja vastapäätä on Saturnus Oinaassa 5. huoneessa:
”Ole yksin. Ole vahva. Näytä itsesi. Mutta auta armias, jos teet itsesi naurunalaiseksi.”
Sen vuoksi Aurinko voi tosiaan vaikuttaa hieman ”eksyneeltä” — ei siksi, että se olisi heikko, vaan koska sillä on jatkuvasti vastassaan joku, joka vie siltä huolettomuuden. Oppositiohan ei tarkoita: Saturnus tuhoaa Auringon. Vaan: Auringon on tiedostettava, että siellä ”istuu vielä joku toinen”. Ja tämä joku sanoo:
”Olemisesi on kestettävä. Ilmaisusi on koeteltava.”
Kärjistäisin siis tulkintasi näin:
**Ei:** Aurinko ei pääse lainkaan käsiksi aggressiiviseen Oinas-/Mars-energiaan.
**Vaan:** Se pääsee siihen käsiksi vain Saturnuksen kautta.
Ja sillä on merkitystä. Suora, raaka aggressio ei ole vapaasti käytettävissä siinä mielessä, että: ”Minä haluan, joten minä otan.” Se suodattuu häpeän, vaatimusten, itsehillinnän, torjutuksi tulemisen pelon tai kysymyksen ”Saanko minä ylipäätään tehdä niin?” läpi. Mutta kun se sitten tulee, se voi olla hyvin päättäväistä, kuivaa, sarkastista tai äkillistä.
Sarkastinen hymy sopii muuten erinomaisesti Saturnukselle: ei äänekkäästi raivoavana vaan kuivasti kommentoivana.
Suurin piirtein näin:
> ”Ai, sinä haluat loistaa? Kiinnostavaa. Näytäpä ensin, kestätkö sen.”
Ja juuri siinä piilee kehitystehtävä: Aurinko saa oppia, ettei Saturnus ole vain sortaja vaan myös muodonantaja. Se ei sano vain ”Ei”, vaan parhaimmillaan:
> ”Tee se vakavasti. Tee se aidosti. Tee se niin, että se kestää.”
Vaarana on, että Saturnus Oinaassa häpäisee Auringon elinvoiman jo ennen kuin se edes saa astua esiin. Kypsä muoto olisi: **rohkea itsensä puolustaminen ilman itsehalveksuntaa.** Ei impulsiivista ympärilleen huitomista, mutta ei myöskään oman ilmaisun loputonta leikkelemistä.
Lyhyesti sanottuna: tulkintasi on vahva. Muotoilisin sen vain vähemmän niin, että ”Saturnuksesta tulee marsmaisen hillitön”, ja pikemminkin näin:
**Saturnus kontrolloi marsmaisesti.**
**Se estää hyökkäävällä äänensävyllä.**
**Se ei jarruta lempeästi vaan veitsi paljastettuna.**
Ja vastapäisen Auringon on opittava loistamaan siitä huolimatta.
Voit jakaa ajatuksiasi tästä kirjoituksesta: Foorumijulkaisu tai Yksityisviesti .
