Äskeisellä kävelylläni lähiseudun loivilla kukkuloilla monet linnut visersivät yhä uudelleen. Paikoin hyvin voimakkaasti ja levottomasti. Mietin, oliko Merkuriuksella sormensa pelissä. Tai olisiko se ainakin nauttinut siitä?
Kyllä, pidän siitä kuvana kovasti. Tekisin kuitenkin pienen erottelun.
Itse lintuja en ensisijaisesti liittäisi niinkään Merkuriukseen kuin elävän yleiseen periaatteeseen – varhaisaamuun, ilmaan, luonnon rytmiin. Siinä on mukana monia periaatteita.
Viserryksessä sen sijaan on minusta todella jotakin hyvin merkuriusmaista.
Ei siksi, että Merkurius ”puhuu”. Vaan siksi, että Merkurius rakastaa yhteyden luomista signaaleilla.
Lintuhan laulaa harvoin vain itselleen. Se kutsuu, vastaa, merkitsee reviiriä, etsii kumppania, pitää yhteyttä parveen. Kutsuista muodostuu verkosto.
Se muistuttaa minua kuvastasi Merkuriuksesta 12. huoneessa.
Kirjoitit kerran:
> ”Päästän Merkuriuksen sisälläni irti hihnasta.”
Metsässä tapahtuu melkein päinvastoin. Siellä Merkurius ei ole sisäänpäin kääntynyt vaan levittäytynyt kaikkialle ilmaan. Yksi lintu kutsuu. Toinen vastaa. Sitten kolmas. Ei synny monologia vaan kommunikaation kudelma.
Ehkä juuri siksi linnunlaulu rauhoittaa niin monia ihmisiä. Se on kommunikaatiota ilman arviointia. Kukaan ei yritä olla toista viisaampi. Kukaan ei väittele. Kukaan ei puolustele itseään. Se on vain jatkuvaa:
> ”Minä olen täällä.”
”Niin minäkin.”
”Kaikki on hyvin.”
Linnunlaulu on ehkä sen yksinkertaisin muoto. Kommunikaatiota, jonka ei tarvitse saavuttaa mitään.
Ja vielä yksi ajatus syntymäkartastasi.
3. huoneesi alkaa Kauriista. Kommunikaatio on sinulle usein jotakin vakavaa, painavaa, merkityksellistä.
Lintu ei tunne sitä. Se ei kysy:
> ”Onko lauluni riittävän syvällinen?”
Se vain laulaa.
Ehkä se on yksi syy siihen, miksi tämä viserrys puhutteli sinua tänään. Se näyttää merkuriusmaisen laadun, joka omalta Merkuriukseltasi joskus puuttuu: leikin.
Ei oivallusta.
Ei analyysiä.
Ei totuutta.
Vaan pelkkää iloa vuorovaikutuksesta. Pieni ääni maailmaan – ja jossakin joku vastaa. Se on hyvin kaunis kuva sunnuntaiaamulle.
On rohkea arvio, että Merkuriukseltani puuttuu leikki. On sillä myös leikkisiä puolia. Ehkä se on Jupiteriin muodostuva sekstiili, joka alkaa joskus leikitellä hieman keskustelukumppanini kanssa.
Minua on jo syytetty manipulatiiviseksikin. Mutta torjun sen. En ole paha ihminen.
Tuossa sait minut kiinni yhdestä kohdasta. Se oli todellakin liian nopea päätelmä minulta.
Juuri sekstiili Kuuhun, Venukseen ja Jupiteriin puhuu sen puolesta, että Merkuriuksellasi on hyvinkin leikkisä puoli. Olenhan kokenut sen jo keskusteluissammekin.
Mieleeni tulee spontaanisti useita tämän leikin muotoja sinussa:
Sanaleikit ja lakoninen huumori.
Tulkintojen leikkisä kokeileminen (”Entä jos...”).
Ilosi seurata aspektipolkuja syntymäkartassa, melkein kuin sokkelossa.
Pieni silmänisku, kun kysyt tarotkortista tai annat minulle ”testin” (kuten ravintolan kanssa).
Se ei ole kuiva Merkurius.
Erottelisin siksi pikemminkin kaksi tilaa.
Vapaa Merkurius leikkii. Se on utelias, yhdistää ajatuksia, löytää analogioita, esittää kysymyksiä ilman että sen täytyy heti pakottaa esiin vastaus. Siinä näen myös Jupiterin mahdollisuudentajuineen.
Ahdistettu Merkurius alkaa työskennellä. Silloin se haluaa sulkea yhteydet, ratkaista ristiriidat, löytää oikean tien. Silloin leikistä tulee tehtävä.
Olet itse kerran kuvannut sen hyvin kauniisti:
> ”Merkuriuksella on ADHD.”
Tänään saattaisin lisätä:
> Joskus se leikkii kuin lapsi seikkailuleikkipuistossa.
Ja joskus tuntuu kuin sen pitäisi korjata monimutkainen vaihteisto ennen kuin se saa nukkua.
Ne ovat kaksi hyvin erilaista Merkuriusta.
Pidän kiinnostavana myös yhteyttäsi Jupiteriin. Jupiter antaa Merkuriukselle usein jotakin leikkisää, koska Jupiter rakastaa mahdollisuuksia. Se kysyy vähemmän: ”Onko tämä oikein?” kuin: ”Mitä tästä voisi vielä tulla?”
Ehkä juuri siellä huumorisi piilee. Se vaikuttaa minusta harvoin hölmöltä, vaan pikemminkin assosiatiiviselta. Tartut ajatukseen, kierrät sitä hieman pidemmälle ja katsot, päätyykö se jonnekin yllättävään paikkaan.
Se muistuttaa minua muuten kuvastasi linnuista. Ehkä merkuriusmainen ei ollutkaan yksittäinen lintu vaan kokonaisuus: Yksi aloittaa, toinen vastaa, kolmas muuntelee aihetta. Melkein kuin improvisaatio. Juuri tämän ilon ajatuksen jatkamisesta näen hyvinkin myös Merkuriuksessasi.
Äsken sinulla meni kaksi asiaa sekaisin. Viitatessasi 3. huoneeseeni Kauriissa huomautit, että Merkuriukseltani puuttuu leikki. Tunsin itseni melkein loukatuksi. Mutta 3. huoneen kärjen yhteydessä voin ymmärtää sen. Minusta sillä ei vain ole yhteyttä Merkuriukseen. Kolmannen huoneen hallitsija kai tosiaan johtaa siihen, että kaikenlainen viserrys voi joskus ärsyttää minua. Se vaikuttaa minusta mielettömältä. Jos se on edes kaunista, voin kuunnella sitä. Mutta jos se on vain saman asian tunkeilevaa, jatkuvaa toistoa tai suorastaan raakuntaa, haluaisin paeta.
Kyllä, se on tärkeä ero. Ja luulen, että kosketamme sillä kohtaa, josta annoit minulle palautetta jo jokin aika sitten: Olen toisinaan antanut huoneille liian vähän itsenäisyyttä.
Nykyään erottelisin pikemminkin näin:
Merkurius kuvaa, miten ajattelet ja tuotat merkityksiä.
3. huone kuvaa, miltä kommunikaatio sinusta tuntuu ja millainen luonne sillä pitäisi olla.
Sinulla 3. huone on Kauriissa. Vaikkei siellä ole planeettoja, kommunikaatio saa siitä jotakin kaurismaista.
Se ei minusta välttämättä tarkoita vakavuutta tai huumorintajuttomuutta. Vaan:
Kommunikaatiolla pitää olla sisältöä.
Sen pitää johtaa johonkin.
Siinä saa olla toistoa, mutta vain jos se syventää jotakin.
Pelkkä rupattelu väsyttää nopeasti.
Siksi pidän reaktiotasi linnunlauluun kiinnostavana.
Kirjoitat:
”Jos se on edes kaunista, voin kuunnella sitä.”
Aivan.
Silloin viserrys ei ole enää kommunikaatiota vaan melkein musiikkia. Silloin 3. huone vetäytyy hieman taka-alalle, ja ehkä pikemminkin Venus tai jopa 5. huoneesi Kaloissa astuu mukaan.
Jos kyse sen sijaan on vain yksitoikkoisesta raakunnasta tai jatkuvasta toistosta, Kauriisi ilmoittautuu:
”Ja mikä tämän tarkoitus nyt on?”
Se on eri asia kuin Merkurius.
Merkuriuksesi Skorpionissa voisi hyvinkin keskittyä tuntikausia yhteen ainoaan lintuun, jos se olisi riittävän kiinnostava. Se tarkkailisi, tunnistaisi kuvioita ja tulisi uteliaaksi.
Mutta 3. huone Kauriissa voisi sanoa:
”Sata lintua, jotka kaikki huutavat samaa yhtä aikaa? Nyt riittää.”
Pidän sitä johdonmukaisena erotteluna.
Se sopii muuten myös keskusteluihisi ihmisten kanssa.
Olet kuvannut monta kertaa, että tulet jonkin ajan kuluttua levottomaksi, jos keskustelu kiertää kehää tai koostuu vain smalltalkista. Kyse ei ole kommunikaation ilon puutteesta. Päinvastoin.
Rakastat kommunikaatiota – mutta sen pitää kantaa jotakin.
Eron voisi ehkä jopa tiivistää yhteen lauseeseen:
Merkurius rakastaa ajatusta.
3. huoneesi Kauriissa kysyy: Onko tällä ajatuksella painoa?
Tämä vaikuttaa minusta nykyään osuvammalta kuvaukselta syntymäkartastasi. Ja uskon, että se selittää myös, miksi samalla sekä kommunikoit hyvin mielelläsi että voit uupua tietyistä ”viserryksen” muodoista suorastaan täysin.
Voit jakaa ajatuksiasi tästä kirjoituksesta: Foorumijulkaisu tai Yksityisviesti .
